Esittely

Tällä sivulla josh esittelee Littelburyn kylän, kartanonsa ympäristöineen, tallinsa ja tilalla hääräävät ihmiset.

Kylän esittely

Littleburyn kyläpahanen sijaitsee luoteisessa Essexissä, Iso-Britanniassa. Kylä on pieni ja sen alueella asuukin vain noin 600 ihmistä. Lähimpään kaupunkiin, Cambridgeen, on noin 24 kilometrin matka. Kylän tärkein maamerkki on Holy Trinity-niminen kirkko. Tärkeimpiä jokapäiväisiä palveluita kylässä ovat pienehkö kyläkauppa, The Queen's Head-majatalo ja parturi-kampaamo, jonka seinien sisällä vaihdetaan kuumimmat juorut. Kylällä on kaksi kirkonkylää: Littlebury Green ja Catmere End, jotka erottuvat toisistaan selkeästi. Littlebury Greenin rakennukset ovat vanhempia ja väriltään harmaita. Catmere Endin rakennukset puolestaan ovat uudempia ja kellertäviä. Littlebury Green on hieman arvostetumpaa aluetta kuin Catmere End. Talli ei sijaitse selkeästi kummankaan kirkonkylän puolella, vaan kukkulalla sijaitseva tontti ulottuu molemmille puolille. Tyyliltään tilan rakennukset ovat kuitenkin uudempia.

 
flickr / Creative Commons

Littlebury Hillsin päärakennus on näyttävä kartano, mutta sen varjoon jää muutamia vuosia sitten laajennettu ja korjattu talli. Tallirakennus on aikoinaan rakennettu vanhan maatilan navetan vakaille perustoille ja sitä on tosiaan vuosien varrella laajenneltu useampaankin otteeseen. Tallissa on erinomaisesti tilaa kaikille ihanille poneille, joita sinne haluan ottaa asumaan - ja vaikka tallista tila loppuisikin, osa poneista asustaa lämmitetyin pihatoin varustetuilla laitumilla ympärivuorokautisesti. Näillä laitumilla kasvavat omat kasvattimme ja talliin ostetut nuoret ponit, kunnes ne ovat tarpeeksi vanhoja siirtyäkseen koulutuksen kautta kisatallin asukkaiksi. Kisauran loputtua ponit siirtyvät jalostuskäyttöön tai viettämään leppoisia eläkepäiviä.

Kylän sydän on ehdottomasti majatalo, jota johtaa reipas ja pirteä Anita Reed. Majataloa käytetään kokoontumispaikkana, kun kylässä on tärkeitä tilaisuuksia ja sinne mennään joka ilta kertomaan mukavalle isäntäperheelle omasta päivästään ja ehkä nauttimaan muutaman kupposen mitä ikinä haluaakaan. Majatalo on vaalea tummin karmein ja tummalla katolla. Siinä on kolme kerrosta. Alin kerros käsittää vastaanottotiskin ja baaritilat, kun taas kaksi ylempää kerrosta majoittavat vierailijat. Ylin kerros on omasta mielestäni majatalon tunnelmallisin - pieni romanttinen ullakkohuone on joka tytön loman unelma-asunto.

 
flickr / Creative Commons

Muita kyläläisten suosimia paikkoja ovat kyläkauppa ja parturi-kampaamo. Kyläkauppaa pidetään täysin kyläläisvoimin, ja näin pienen kylän kaupassa voi myyjänä olla lähes kuka tahansa kyläläinen. Kaikki tuntevat toisensa, ja tietävät kenelle kaupan pidon voi luottaa ja kenelle ei. Kaupassa on melko laaja kirjo erilaisia tuotteita. Sen sijaan yhtä tuotetta löytyy korkeintaan muutamaa laatua. Kaupassa ei siis ole viiden metrin pituista ja kahden metrin korkuista tonnikalahyllyä. Kaupasta löytyy peruselintarvikkeiden lisäksi jokapäiväistä kulutustavaraa ja tarvittaessa henkilökunta voi tilata vaikka mitä erikoista. Hyvillä suhteilla kaupan myyntitiskin alle voi saada itseään odottamaan jopa uusimman sukupolven iPhonen. Parturi-kampaamoa pitää puhelias viisikymppinen Joanne Golding. Joanne on melko tuttu näky myös tallilla, sillä hänen tyttärensä rakastavat poneja. Joanne on ensimmäinen, joka kuulee huhut kaikkine variaatioineen ja yleensä ainoa, jolle kyläläiset uskoutuvat rehellisesti. Joanne on varmasti saanut kuunnella monen monta juorua kylän mummoilta, jotka päivittelevät tilan uuden omistajan sähläämistä hevoslaumoineen. Onneksi nainen on hyvin huumorintajuinen ja kuuntelukokemuksellaan osaa todellakin itse miettiä mikä on totta ja mikä ei. Myös yksi tärkeä osa kylän arkipäivää on kirkko. Uskonnollisimmat käyvät kirkossa päivittäin tekemisen puutteessaan tai kutsuvat mielellään pastoria kylään. Sunnuntai-aamuisin kylän tiet huutavat tyhjyyttään, sillä lähes kaikki 600 ihmistä ovat sulloutuneet Holy Trinityn penkeille.

 
flickr / Creative Commons

Littlebury Hillsin ympäristö

Littlebury Hills on kylän korkein kukkula. Tämän kukkulan laella sijaitsee kartano talleineen. Kukkula on eristyksissä muusta kylästä ja kylän vanha väestö on aina pitänyt sitä jotenkin mystisenä tai pelottavana, ja sen takia he ovat kautta aikain levitelleet juoruja ja tarinoita nuoremmille sukupolville. Kukkulalle viettävä tie on muutaman kilometrin pituinen ja nousee korkeutta verkalleen. Alkumatkasta avara tie saa suojaa, kun tie lähtee mutkittelemaan pienen metsikön läpi. Metsikön jälkeen tie kohoaa jyrkemmin, kunnes pihatie on jälleen tasaista. Pihatie on myös suojainen ja itse olen siihen täysin rakastunut, sillä olen aina unelmoinut kartanosta, jonka pihatien molemmilla puolilla kasvavat lehtipuut. Tämä on juuri sitä, ja lisäksi puiden takana on puuaidalliset tarhat, jotka vain lisäävät maalaisidylliä. Puiden loputtua aukeaa suuri piha, johon mahtuu omani ja tallityöntekijöiden autot ja hevoskuljetusrekka. Pihassa on muutama vieraspaikka, mutta esimerkiksi kilpailupäivinä vieraat ohjataan parkkeeraamaan laitumille. Kartanon läpi pääsee kävelemään ja toisella puolella onkin tallipiha tilpehööreineen. Tallin ja kartanon välistä lähtee metsäreitti, joka kulkee aina vain kauemmaksi kylästä. Lopulta lenkkipolku vie joen vartta pitkin järvelle, jonka rannalle olen rakennuttanut mökin. Kaikki tämä on tosiaan hieman korkeampana merenpinnasta kuin itse kylä ja siksi tila on aina kylästä niin selkeästi erottunut. Kukkulan ulkopuolelle jäävät alueet ovat osaksi omia laidunmaitamme ja osaksi kylälle kuuluvia viljelysmaita.

 
flickr / Creative Commons

Littleburyn kartano

Kartanon rakennusaikaa en tiedä, mutta vanha se on. Alunperin kartano rakennettiin Mark ja Lauren Littleburylle, jotka saivat tilan vanhemmiltaan häälahjaksi. Kartanon ympärille alkoi rakentua kylä. Jo aikaisessa vaiheessa kartanon tiloilla pidettiin hevosia, sillä ne olivat pikkukulän yleisin kulkuväline ja Lauren oli kiinnostunut niistä muutenkin. Pariskunnan kuoltua traagisesti heidän nuori poikansa jäi isovanhempien hoitoon. Suvuilla oli kiistaa siitä, kumman puolen luokse pojan tulisi muuttaa. Poika kuitenkin halusi asua kotonaan, ja siksi molemmat isovanhemmat muuttivat tilalle asumaan, kunnes poika olisi tarpeeksi vanha huolehtimaan itsestään. Poika kuitenkin oli mieleltään kapinallinen, eikä suostunut isovanhempiensa ja tuon ajan "muottiin". Muutaman vuoden kuluttua, pojan ollessa teini-iän kynnyksellä, vanha väestö huomasi pojan pärjäävän oikein mainiosti yksinkin. Molemmat suvut kuitenkin jättivät tilalle asumaan naishenkilöt auttamaan nuorta miestä tämän elämässä. Pojan lempipuuhaa oli ratsastella päivät pitkät äitinsä hevosilla. Aikuistuttuaan hän alkoi kasvattaa hevosia ketunmetsästykseen. Tästä lähtien tilalla on kulkenut hevoskasvatusperinne, joka katkesi vasta perijöiden loputtua keväällä 2010. Silloin reilu kaksikymppinen suomenruotsalainen brunette vaati isäänsä ostamaan tuon tilan kodiksi hevosilleen. Etukäteisperintönä. Isäpappa suostui, ja aloitin heti suunnitella tilan kunnostusta.

 
flickr / Creative Commons

Kartano on kolmikerroksinen. Keskikerroksen läpikulkukäytävän yhdestä ovesta johtaa rappuset kellariin. Halusin perinteisen suomalaisen kellarin, sillä vaikka vanhempani ovatkin suomenruotsalaisia, olemme koko elämäni ajan asuneet täysin suomenkielisellä alueella, vaikka kasvatukseni onkin ollut suomenruotsalainen. Siksi halusin kellarin muistuttavan vanhempieni kotia ja se olikin ensimmäinen, jota aloin mielessäni ja myöhemmin paperilla työstämään. Suoraan rappusten edessä on ovi pukeutumis- ja pesutiloihin. Pukuhuoneessa on kaksi pitkää penkkiä ja muutamia naulakkoja. Pukuhuoneen yhteydessä on pieni wc. Pukuhuoneessa on myös minijääkaappi saunajuomien säilytystä varten. Suomalaista tyyliä seuraten halusin välttämättä uuteen talooni tyylikkään saunan. Näiden lisäksi kellarissa on takkahuone, viinikellari ja kodinhoitohuone. Viinikellari ei ole kovin ahkerassa käytössä arkisin, mutta hienompien vieraiden varalta niitäkin pitää olla. Kodinhoitohuoneessa on toinen ulko-ovi, josta pääsee pieneen puutarhaan. Täällä aherran usein kesäisin, mikäli en ole tallissa. Puutarhassa on myös tallikanimme Jäpsyn kesäasunto.

 
flickr / Creative Commons

Keskikerros on kaikkein eniten käytetyin. Etupihalta käytävään tultaessa vasemmalla on olohuone, keittiö ja ruokailutila. Oikealla ovat rappuset ylä- ja alakertaan ja aula. Aulasta pääsee wc:hen ja huoneeseen, jossa säilytetään ratsastustarvikkeita ja kaikkia muita hevostarvikkeita, joita ei tallilla tarvita joka päivä. Olohuone on vaatimaton muuhun taloon nähden, koska siellä ei juurikaan vietetä aikaa. Olohuone koostuu oikeastaan pääpiirteittäin vain sohvasta ja tv:stä. Olohuoneesta pääsee ruokailutilaan, joka on erotettu ovin. Ruokailutilan etupihan seinä on lasitettu ja sieltä näkee oikeastaan kaiken mitä etupihalla tapahtuu. Ruokailutilassa on suuri ruokapöytä ja massiiviset verhot. Rakastan leikitellä erilaisilla tyyleillä sisustuksessa, joten siksi joidenkin vierailijoiden mielestä talo on hieman hullunkurisen olonen. Keittiöön kuljetaan olohuoneesta ruokailutilan ovien ohi. Keittiö on vaalea ja viihtyisä, mutta olen melko tumpelo kokki ja tyydyn usein Cambridgen McDonald'sin drive-iniin tai take-away kiinalaisiin. Usein vietän ruokailuhetkeni Anitan hellässä huomassa. Jääkaappini on yleensä melko tyhjä, mutta hyvällä onnella sieltä saattaa löytyä muutama purkki vanhentunutta maitoa ja pilaantuneita vihanneksia. Keittiöstä johtaa pieni käytävä taas yhteen toilettiin. Toisella puolen taloa sijaitsevan aula toimii vain oleskelutilana. Vieraamme ohjataan usein mieluummin tänne kuin olohuoneeseen, sillä aula on paljon näyttävämpi ja siistimpi. Olohuone on pääasiassa jääkaapin suhteen toiveikkaiden tallityttöjen kuraisten saappaiden uhri. Aulassa on ruokailupöytä, jonka ääreen myös vieraidemme ateriat tarjoillaan. Aulasta kuljetaan myös tosiaan varastohuoneeseen, jossa säilytetään siististi kaapeissa tallityöntekijöiden vaatteet ja heidän mahdollisesti hankkimansa hoitotarvikkeet.

 
flickr / Creative Commons

Yläkerta on makuuhuoneiden valtakuntaa. Yläkerrassa on neljä pientä makuuhuonetta ja yksi "master bedroom", jonka olen vallannut. Makuuhuoneeni toimii luonnollisen tarkoituksensa lisäksi myös pohdiskeluhuoneenani. Ja jos mökötän, vetäydyn huoneeseeni. Se auttaa oikeastaan kaikkeen. Huoneen syvennyksen seinät on vuorattu kirjoilla ja lattia valkoisella matolla. Syvennykseen on istutettu oma pieni viihdekeskukseni, joka koostuu tv:n lisäksi dvd- ja vhs-laitteista, jotka ovat Disney-filmien kera kovassa käytössä laiskottelu- tai sairaspäivinä. Huoneessa on sängyn lisäksi myös monta erilaista kaappia ja vanha nahkasohva. Lisäksi jokin aika sitten valmistui vaatehuoneeni, jonka olin asettanut Fernandon ja Roberton tehtäväksi. Makuuhuoneeni on temppelini, enkä salli sinne ketään ilman lupaa. Paitsi Deanin koiran.. Neljä muuta makuuhuonetta ovat perusidealtaan samanlaisia. Jokaisessa on mukava sänky, kirjoituspöytä tuoleineen ja nojatuoli. Vaatteille on seinään upotettu vaatekomero. Pienet makuuhuoneet ovat tallityöntekijöiden käytettävissä, mikäli he eivät halua mennä omiin koteihinsa yöksi. En pistä pahakseni, vaikka tallityöntekijät käytännössä asuisivatkin Littleburyssa. Kartano on niin iso asuttavaksi yksin. Makuuhuoneiden lisäksi yläkerrassa on tallin toimisto. Siellä säilytetään kaikki hevosten paperit ja yleensä se on paikka, jossa solmitaan viralliset sopimukset. Sähköistä puolta pyöritetään kahden tietokoneen voimin, joista toista voivat tallityöntekijätkin käyttää yleisesti. Toiselle koneelle en salli kenenkään koskevan, etteivät hevosten tiedostot missään nimessä sekoitu. Yläkerran aulasta saa vedettyä alas tikkaat, jotka johtavat ullakolle. Ullakko on täynnä romua: omiani ja tilalta löytynyttä todella vanhaa roinaa. Ullakolla on nurkkaus, jossa on vanha mukava sohva ja vanha televisio, josta näkyy peruskanavat. Talvisin ullakkoa asuttaa kultamuruni Jäpsy-kani, jonka kanssa vietän luppoaikani. Jos minua ei löydy mistään, olen todennäköisesti ullakolla.

 
flickr / Creative Commons

Tallirakennus

Tallirakennus on aikojen alussa toiminut navettana ja majoittanut tilalla asuneita eläimiä, lähinnä kuitenkin lampaita. Aika kului eteenpäin ja lampaat saivat tehdä tilaa hevosille, joita tilan rouva välttämättä halusi. Suuret hevoset tarvitsivat kuitenkin hieman lisätilaa, jolloin navetta muutettiin talliksi. Tästä lähtien rakennus on aina majoittanut kattonsa alle erilaisia hevosasukkeja.

Tämän hetkiseen kuntoonsa tallirakennus tuli muutamia kuukausia sen jälkeen, kun olin lunastanut tilan itselleni. Tallirakennus on toimiva, tilava ja valoisa. Karsinat ovat tilavia ja niistä on hyvä näköala tallikäytäville. Varustehuoneita tallissa on muutamia, pari vähän pienempää ja yksi suurempi. Pienemmissä säilytetään nuorten ponien ja jalostuponien varusteita ja suuressa taas kisaponien varusteet. Rehuhuone on monipuolinen ja sieltä löytyy perusrehujen lisäksi lisäravinteet ja herkut kaikille niitä tarvitseville. Pesukarsinoita tallissa on kolme ja niiden lähellä siivousvälinenurkkaus. Varsomiskarsinat sijaitsevat hieman muista etäänpänä tallin rauhallisimmalla alueella. Tallin käytävät ovat leveät, jotta niistä mahtuu kulkemaan, vaikka siinä olisi poni sidottuna harjausta varten.

Tallirakennuksessa on laadukkaat sosiaalitilat, vaikka myös kartanoon ovat kaikki tervetulleita viettämään aikaansa. Talliin on sijoitettu toimistosta ylimääräiset kirjat ja palkinnot, jotka ovat kaikkien luettavissa ja nähtävillä. Tästä kakkostoimistosta on kulku ns. oleskeluhuoneeseen, jossa vanhan nuhjuisen sohvaryhmän nojatuolilla tallikoirat tykkäävät nukkua. Samassa yhteydessä ovat myös työntekijöiden wc- ja suihkutilat. Vaikka usein tarjoudunkin lämmittämään saunaa, se ei oikein brittiläisten työntekijöideni mieleen ole ja he käyvät suihkussa tallin puolella.

Laitumia meillä on muille jakaa ja ne ympäröivät koko tilaa. Kesäisin ponilaumat saavat olla laitumella vapaasti yötä päivää, mutta ilman kylmetessä kilpaponit siirtyvät tarhoihin ja talliin asumaan. Nuoret ponit, jalostusponit ja eläkeläiset majailevat talvet hieman ponista riippuen joko lämmitetyssä pihatossa tai tallissa. Tarhat ja pihatot ovat tallirakennuksen ja hiekkapohjaisen kentän takana. Maneesia tilalla ei ole, ja tuskin tuleekaan.

Kesän 2011 aikana tilan maille rakennettiin pikkutalli ja raivattiin lisää tarhatilaa omistamiani arabianhevosia varten. Elokuun alussa Egyptissä pari vuotta majaillut arabipariskunta muutti juuri valmistuneeseen talliin. Syksyn aikana rakas tammani varsoi ja sen lisäksi ostin vielä uuden nuoren orin talliin kasvamaan. Samoihin aikoihin pikkutallin pääoven ylle nostettiin puinen kyltti, jossa lukee koristeellisin kirjaimin Ra'd Arabians.

   
flickr / Creative Commons (Walther Siskma / ballookey / Adam Gerritsma)

Tallityöntekijät

Kukaan ei enää muista tilan omistajan oikeaa nimeä. Reilu 30-vuotias ruskeahiuksinen Suomesta muuttanut nainen on tunnettu kauan lempinimellä Josh. Hänen isänsä osti kartanon tiluksineen ylihintaisena huutokaupan kautta, tavoitteenaan kunnostaa tilat omien poniensa kodiksi. Luonteeltaan Josh on semisti perfektionisti ja laiska, sopivan itsepäinen ja tästä johtuen tottunut saamaan kaiken haluamansa. Littleburyn kylän kehnon miestarjonnan ja naisen oman kriittisyyden takia hän on hyväksynyt kohtalonsa ikisinkkuna.

Tallin arki ei pyörisi ilman tallityöntekijöitä - meillä asiat hoituvat tallityttöjen Lindan ja Evelynin sekä tallipoika Deanin avulla. Linda ja Evelyn ovat Joannen 25-vuotiaat kaksostytöt, jotka ovat äitinsä kautta tottuneet hevosiin jo pienestä pitäen. Tytöt ovat keskenään luonteiltaan kuin yö ja päivä eikä riidoilta voi välttyä, mutta erikseen he toimivat tehokkaasti ja tulevat ihmisten kanssa erittäin hyvin toimeen. Linda tuo rauhallista ilmapiiriä, mikäli sitä tarvitaan, kun Evelyn taas on rempseä ja hälläväliä-tyyppinen. Dean on komea, vajaa 30-vuotias entinen suurkaupungin asukas. Mies miellyttää erityisesti Joshin (kuten myös tottakai Lindan ja Evelynin) silmiä, mutta Deanin ollessa Joshin kummitädin serkun kaima, ei nainen hyväksy Deanin flirttailuyrityksiä. Dean on erittäin taitava myös käsittelemään hevosia, ja hän ratsuttaakin näistä vaikeimmat. (Tai kaikki, silloin kuin Joshilla itsellään on laiska päivä.)

 
flickr / Creative Commons (likeaduck / Amanda Richards)

Tallimestarina toimiva Lincoln Ayde on Joshin vanhempien lapsuudenystävä. Lincoln on keski-ikäinen herrasmies ja työskennellyt koko ikänsä hevosten kanssa, tavalla tai toisella. Nuoruudessaan Lincoln haaveili jockeyn urasta ja itseasiassa pääsikin jo muutamiin kilpailuihin. Ura kuitenkin kaatui, kun Lincolnista kuoriutui jockeyksi liian kookas nuorimies. Lincoln on huumorintajuinen, rento ja toisinaan myös melko ovela kaveri.

Kartanossa kerran viikossa vieraileva Tina Mayson on noin 55-vuotias, todella taitava valmentaja. Nuoruudessaan Tina kilpaili itse kansallisen tason estekisoissa. Valitettavasti Tina joutui auto-onnettomuuteen ja loukkasi polvensa, jonka takia tämän jalat eivät enää kestä esteratsastusta. Sen sijaan Tina on kohentanut kouluratsastustaitojaan ja on yksi piirin parhaista kouluratsastajista. Tina myös kasvattaa pienimuotoisesti A-sektion welshponeja.

 
flickr / Creative Commons (Wisconsin Department of Natural Resources / sskennel)

Yleisesti tallilla auttavat Littleburyn kylään muutamia vuosia sitten muuttanut Tindallin perhe, joka koostuu Joshin parhaasta Suomen-ystävästä, tämän miehestä ja heidän lapsistaan. Tindallit auttavat hevosten liikuttamisessa, kilpailuvalmistautumisessa ja itse kilpailuissa ja näyttelyissä. Tindallit myös esittävät osan poneista näyttelyissä, ja lapset ratsastavat pienemmät ponit kisoissa. Perheen äiti myös huolehtii Joshin mielenterveydestä.

Lisäksi tallin ympäristössä hääräävät joka päivä espanjalaiset maalaripojat Fernando ja Roberto. Pojat ovat muuttaneet Englantiin opiskelemaan, ja tekevät kaikenlaista hanttihommaa pikkupalkalla opiskelujensa ohella. Kaverukset ovat maalaustouhujen ohella ystävystyneet talliväen kanssa. Fernandosta ja Robertosta saa aina ylimääräiset auttavat kädet asiaa kuin asiaa koskien.

Littlebury-niminen kylä on oikeasti olemassa, mutta tällä sivulla esiintyvä teksti on täysin fiktiota.

VIRTUAALITALLI