virtuaalihevonen | a SIM-game horse
© The Friesian Connection
|
Illusia's Milo alias Milo, VH00-040-7184
| ||||||
|
Historia Syksy 2005. Olin jo pidemmän aikaa ihaillut uutta Illusia-nimistä friisiläistallia ja varsinkin siellä asuvaa Tidal's Desperado-oria, joka oli friisiläisille epätyypillisesti westernpainotteinen. En tarkalleen muista, että mitä kautta ja millä tavoin sain varattua tästä orista itselleni varsan. Emäksi orin omistaja valitsi omasta tallistaan myös westerniä hienosti kisanneen tamman AS Astraea. Varsan syntyi lokakuussa 2005 ja se sai nimekseen Illusia's Milo. Varsasta tuli mamman uusi lellikkiponi heti. Vanhempiensa tavoin Milo koulutettiin westerniin. Alussa menestys oli heikohkoa, mutta treenin myötä harjaannuimme menestyväksi ratsukoksi. Kilpailimme vähän kaikissa westernin alalajeissa ja nousimme nopeasti rankinglistan kärkipäähän. Pian vastassa oli enää vain yksi hevonen, jota emme olleet vielä peitonneet rankingpistellä - Tidal's Desperado. Olimme valmiina haastamaan pojan isän, mutta emme ikinä päässeet taistelemaan kärkisijasta, sillä Illusian toiminta vaipui hiljaiseloon ja hevoset päästettiin rentouttavalle lomalle. Olimme nyt siis westernlajin ykkössijalla. Olo oli mitä mahtavin. Milo nautti huomiosta, jota se sai harvinaisena westernfriisiläisenä - ja vielä alansa ykkösmiehenä. Oli täysin luonnollista käydä tuossa vaiheessa silloisen westernjaoksen laatuarvostelussa. Olimme tuttu kasvo laatuarvostelussa, sillä yritimme palkinnoille jo muutamaa tilaisuutta aikaisemmin. Menestys ei kuitenkaan riittänyt, ja tuomarit epäilivät, ettei Milo kykenisi rodultaan ryhtymään leikkiin vakavasti. Mutta toisin todistimme. Jo sijoitusmäärien perusteella oli selvää, että Milo tulisi saamaan vähintään II-palkinnon. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt, kun korviini kantautuivat laatuarvostelun tulokset; Milo oli palkittu I-palkinnolla 89 pisteen turvin, ja oli tilaisuuden toisiksi paras hevonen! Milon upea westernura päättyi hyvin pian tuon laatuarvostelun jälkeen, ja se sai todella pitkän loman. Milo oli ollut lomalla jo kauan, muistaakseni jopa IRL-vuosia. Pikkuhiljaa mielessäni alkoi kehittyä ajatus, joka palauttaisi Milon takaisin kilpailukentille. Tuohon aikaan omistin erinäisiä puoliveriratsuja, joista pieni osa kilpaili kouluratsastuksessa. Aloin ilmoittamaan Miloa näiden hevosten mukana kilpailuihin. Milon kouluratsastusuraa varjosti kuitenkin se, että myin suurimman osan puoliverisistäni pois. Tilalle alkoivat tulla welshponit, ja Milo jäi tavallaan taka-alalle näiden ponien takia. Kuitenkin nyt, syksyllä 2010, muistin rakkaan Miloni, joka oli Hollannissa leasingkäytössä. Soitin ystävälleni, joka suostui haikein mielin palauttamaan hyväkäytöksisen Milon takaisin minulle. En voinut uskoa silmiäni, kun näin Milon taas lähes kolmen vuoden tauon jälkeen. Olin toki saanut Milosta kuvia ja kuulumisia - mutta eivät ne riittäneet kuvaamaan, millainen tuo hevonen oikeasti oli. Minut nähdessään se päästi tutun, matalan hirnahduksen. Yksi elämäni miehistä oli taas kotona. | ||||||
|
| ||||||
|
Luonne Milo on lellikersa, joka on tottunut saamaan minulta kaiken haluamansa. Tallissa ja rentoina päivinä teemme kaiken kuten Milo haluaa, mutta treeneissä minä olen se, kuka määrää. Milokin on sen oppinut kantapään kautta nuorempana, ja oppinut sitä kautta tottelemaan muitakin ihmisiä treeneissä. Muissa tilanteissa se ei välttämättä usko ensimmäistä eitä. Hevonen kyllä huomaa, jos sen kanssa ei ole tosissaan, ja tällöin se alkaa kovasti testaamaan ja yrittää luistaa tehtävistään. Milo on keskinkertainen treenattava, se ei tunne suurta vetoa kentälle, mutta työskentelee kuitenkin kiitettävästi. Westerniä kokeilemme vieläkin silloin tällöin, lähinnä huvin ja energian purkamisen takia. Milolla on westernharjoituksissa hauskaa, ja se nauttii tekemisistään. Aluksi Milolla oli ongelmia hyväksyä kouluratsastuksen muodollisuudet, mutta nykyään se onnistuu jo leikiten ja hevonen lipuu näyttävästi pitkin kenttää. Hevonen loistaa kouluradalla ja sen askel on keventynyt westernpäivistä huomattavan paljon. Toisinaan Milolla saattaa olla kankeita tai tahmeita päiviä, varsinkin, jos sillä on takana pidempi tauko ilman koulutreeniä. Ori muistaa kuitenkin aikaisemmin opitut asiat, ja osaa toimia apujen mukaan. Esteitä harjoittelemme, kun haluamme vaihtelua. Milo on kuitenkin sen verran laiska, ettei se järin perusta moisesta pomppimisesta ylimääräinen taakka selässään. Ennemmin se purkaa ylimääräisen energiansa kunnon barrel racing-kierroksella. Tallissa Milo käyttäytyy mainiosti. Hoitotilanteessa se jaksaisi seistä vaikka kuinka kauan - kunhan joku on koko ajan puunaamassa sitä. Milo rakastaa huomiota. Myös vedellä on kiva leikkiä ja Milo kastelee sillä mielellään myös vierestäkatsojat. Milo on melko perso herkuille. Jos se sattuu olemaan nälkäinen, ja jollain on jotakin hyvää, se hyvä on pian Milolla. Talutettaessa Milo kulkee hienosti taluttajan vierellä pää pystyssä, ja tutkaillen ympäristöään. Tarhoissa Milo ottaa rennosti ja vetelee sikeitä - harvemmin tätä hevosta näkee juoksemassa ympäriinsä. Sen sijaan Milo on aina aidan vieressä, kun kuljen tallipihalla - ja alkaa pitää kovaa meteliä, ellen käy tervehtimässä sitä. Kilpailuissa hevonen on muuten täysin samanlainen kuin kotonakin, mutta se on huomattavan paljon kunnianhimoisempi ja ottaa tilaa haltuunsa. Tämä saattaa joskus olla ongelmallista, varsinkin, jos Milon lähelle pääsee jokin toinen yhtä "suuri"egoinen ori. (Suuri lainausmerkeissä, koska kotonahan ori on kuin koiranpentu.) Lämmittelyssäkin voi tulla ongelmia, jos toinen hevonen tulee liian lähelle tai käyttäytyy muutoin uhkaavasti. Onneksi tämä selviää tarpeeksi napakalla komentamisella. Itse suorituksessa Milo pärjää hyvin - lieneekö sitten onnistuneen radan jälkeisen porkkanapalkinnon ansiota. | ||||||
|
| ||||||
Sukutaulu
Isä Tidal's Desperado on villi ja hienoliikkeinen ori, johon omistajansa tavoin ihastuin täysin jo alusta alkaen. Oli onni matkassa, että sain varsan tästä orista. Despe on niin fyysisesti kuin henkisestikin vahva ja periksiantamaton, yleensä melko ärsyttäväkin. Despe on startannut upeasti westernkisoissa ja se on saavuttanut YLA2-palkinnon. Despellä on alla myös muutama valjakkolähtö. Westernhenkisyyden lisäksi Milo on selvästi perinyt Despeltä upean ryhtinsä. Illusian lopettamisen jälkeen Despe myytiin Djinniin ja on siellä kilpaillut koulua ja esteitä. Isänisä Shira's Grand Admiral on vankkarakenteinen, ulkomuodoltaan todella näyttävä hevonen. Riku onkin niittänyt menestystä näyttelykehissä, sillä 2/3 sen näyttelypäivistä on loppunut Best In Show 1-palkinnon tuomiseen kotiin ihailtavaksi. Riku on valjakko- ja koulupainotteinen ja saavuttanut joitakin sijoituksia molemmissa lajeissa. Luonteeltaan Grand Admiral on melko kärsimätön, ja se kaipaa kovin kaikenlaista virikettä ympärivuorokautisesti. Isänisänisä Shira's Lord Vader on 160 senttimetrin korkuinen niin ikään musta friisiläisori, jonka lempipuuhia on kaikenlainen temppuilu. Toisinaan ori voi olla jopa ihan vain periaatteesta eri mieltä, kuin sen ihmisystävät. Vader on koulupainotteinen, mutta se on kouluratsastuksen lisäksi kilpaillut myös esteillä ja valjakkoajossa. Lord Vaderin isä on Super Smokey ja emä Cream Dream. Isänisänemä Blue Light on valitettavasti kadonnut, enkä löydä siitä lisää tietoa. Tamman vanhemmat ovat nimeltään Lutedinger ja Lightning Bright. Isänemä Dollarin Daisy säilyisi tyynen rauhallisena, vaikka pommi räjähtäisi sen vieressä. Daisy myös rakastaa lapsia ja nuoria, eikä varmasti pistä pahakseen kunnon rääkkitreenin sijasta vietettyä leppoisaa talutusratsastuspäivää. Daisy on toiminut lähinnä näyttely- ja siitoshevosena, mutta sillä on myös parit este- ja koulukilpailustartit. Mitä ilmeisimmin tamma on valjakkopainotteinen ja hoitanut kilpailemisensa ulkomailla. Isänemänisä Rock 'n Town on huomionhakuinen herkkusuu, jolla on iso määrä jälkeläisiä. Itse asiassa Daisy on orin ainoa varsa kahdestatoista jälkeläisestä, jonka äiti ei ole CM' Peason tai CM' Villirst. Rokki on kilpaillut painotuslajissaan koulussa ulkomailla, mutta Suomessa se on startannut kärryjen edessä, ja muutaman kerran se on päässyt kokeilemaan laukkakisojen huumaa. Rokki on evm-suvusta ja sen isä on Rock'n Roll ja emä Love Song. Jälleen Milon isänemänemä Deliah on kaikkine tietoineen vaipunut unholaan. Mamma AS Astraea on westernissä kilpaillut ja sijoittunut sulavaliikkeinen tamma. Astra rakastaa ihmisiä, westerniä lajina, vettä ja juoksemista. Tamma on hyvin ystävällinen kaikkia kohtaan, eikä varmasti satuttaisi tahallaan ketään. Paitsi sammakoita. Ratsastaessa Astra todella keskittyy ja tottelee kaikkia apuja. Tämä tamma ei myöskään pientä syysmyrskyä säikähdä. On varsin omituista, että Milo on suvultaan juuri tästä yhdistelmästä, sillä Astra ei Despen lähentely-yrityksille yleensä lämpene. Voihan toki olla, että hevosten välillä on viha-rakkaussuhde. Emänisän Black White Boyn vanhemmat ovat Jaffa ja Spiraali. Kaikki nämä kolme hevosta ovat kadonneet, kuin myös milon emänemä L'Autumn's Bedwelmena Zwart Meisje. Emänemänisän Farawayn sivut sen sijaan ovat yhä netissä, vaikka Veeti itse onkin kuollut jo vuonna 2006. Veeti saavutti urallaan reilu 450 kilpailua ja KRJ-IV -palkinnon. Veetin isä on KTK-II -palkittu Orion's Mahogany (Gsorba x Wienkenne) ja äiti Champion Enica's Io ti Amo, jonka puolelta suku jatkuu pidemmälle. Tintin isä on Greymask's Meriones (Confirde x Greymask's Lobelia) ja emä Dollar's Wild Wendy KTK-II (Rock'n Town x CM' Villirst KTK-III). Emänemänemä FRE's Black Baby vanhempineen (Black & Blue ja Black Lady) on myös kadonnut. | ||||||
|
| ||||||
Jälkeläiset | ||||||
|
| ||||||
Kilpailutulokset 12.02.2006 KRJ Cecilié Stud Vaativa A » 4/45 | ||||||
Näyttelyt
| ||||||
Valmennukset / päiväkirjamerkinnät |
